Innostuin tuossa taas vaihteeksi tekemään intiaanikorvakoruja. Ensimmäiseen pariin tuhraantui aikaa valtavasti, kun ensin otin liikaa lankaa, ja yllätys, yllätys, se meni solmuun. Ensin yritin selvittää sitä hienosti, kunnes totesin, että, mitä väliä, ja purin koko korviksen. Lisäksi aikaa meni, kun muistelin, kuinka korvikset ylipäänsä tehdään. Viimeksi tein näitä kesällä, joten onhan tuosta jo muutama kuukausi aikaa eikä ohjetta missään (paitsi muistikuvissani). Mutta lopulta selvisin voittajana maaliin, ja tein peräti neljät erilaiset korvikset: kahdet isommat ja yhdet pienemmät.
Nämä ensimmäiset eivät ihan tulleet sellaisiksi kuin ajattelin. Ajattelin nimittäin tulta ja liekkejä. Ja kun sitten rakas avokkini sanoi, että nuo muistuttavat Saksan värejä, niin sen jälkeen, näen ne itsekin niin. Ja kun haluaisin nähdä niissä tulen.
Nämä toiset ovat hyvin keväiset, sillä niissä on eri vihreän ja valkoisen sävyjä. Itse jotenkin tykkään enemmän siitä, että nuo hapsut ovat eri pituiset. mitenkä te tykkäätte?
Kolmannet korvikset ovat pienemmät kuin edelliset. Kauniin sinisävyiset.
Myös nämä neljännet ovat pienet. Vasta kun olin saanut ne valmiiksi, huomasin, että yläosat eivät ole symmetriset. No, sovitaan, että siinä näkyy se taiteilijan vapaus ;)
Lauantaina inkin sitten tämän vuoden viimeiset joulumyyjäiset, minne menen myymään itse. Nyt ei enää jännitä niin paljon kuin kaksien aiempien kohdalla. Tosin ehkä perjantaina onkin sitten eri fiilis :D
